Ahon laidalla Silja söi mansikoita,
mutta tuli Karikin syömään noita.
Ja he mättähältä mättähälle hyppivät
ja mättäät tyhjiksi nyppivät.
Mutta kun Kari ei kylliksi saanutkaan;ois
tahtonut uusia vaan.
Siihen Silja sanomaan: jo
riittää mansikkavaras,nyt töihis siitä mennä
on rakas paras!
Kari siihen :vai olen mansikkavaras,no vielä
on jäljellä mansikka paras.
Ja riisui hän Siljan hiljaa,suuteli sinne ja tänne,
ja varsinkin sinne,
suuteli suuhun ja silmäpariin…rakasti hellästi
Siljaa,kuin olisi poiminut kypsää rakkauden kultaista viljaa.
Ja Silja voihki,se mansikka paras:voiii,oiiii ahh.. mikä
ihana mansikkavaras,
olet rakas!
A la Karisi!
