Ahon laidalla Silja söi mansikoita,

mutta tuli Karikin syömään noita.

Ja he mättähältä mättähälle hyppivät

 ja mättäät tyhjiksi nyppivät.

Mutta kun Kari ei kylliksi saanutkaan;ois

tahtonut uusia vaan.

 Siihen Silja sanomaan: jo

riittää mansikkavaras,nyt töihis siitä mennä

on rakas paras!

Kari siihen :vai olen mansikkavaras,no vielä

on jäljellä mansikka paras.

Ja riisui hän Siljan hiljaa,suuteli sinne ja tänne,

ja varsinkin sinne,

suuteli suuhun ja silmäpariin…rakasti hellästi

Siljaa,kuin olisi poiminut kypsää rakkauden kultaista viljaa.

Ja Silja voihki,se mansikka paras:voiii,oiiii ahh.. mikä

ihana mansikkavaras,

olet rakas!

 A la Karisi!